Tervehdys työmaalta, arvon immeiset. Työkiireiden ja elämän uudelleenaloittamisen (lue. naimisiinmeno) vuoksi blogin päivitys on jäänyt vähälle huomiolle, mutta nyt päätin istahtaa alas kirjoittamaan muutaman sanan. Paljon onkin tapahtunut, enkä kaikkea saa tähän mahtumaan, mutta pääkohdittain saan niitä ehkä selkeytettyä. Ymmärtääkseni blogin tehtävähän oli tuoda julki koko etälukiosysteemiin osallistuvien opiskelijoiden paikoitellen hyvinkin kirjava arki, joten viime viikkojen tapahtumat sopivat aiheeseen hyvin.
Kuten kuva kertoo, laajennustyöt ovat edenneet. Olemme saaneet työskennellä mukavassa +23 celsiusasteen lämpötilassa pakkasen paukkuessa ja lumen tulviessa ulkosalla. Uusi ja vanha on saatu yhdistettyä menestyksekkäästi, joskin vielä kuvassa näkyvän ikkunan paikalle on teolla liukuovi. Myös sisäkatto-, lattia-, sähkö-, sekä verhoilutyöt ovat jokseenkin tekemättä. Päivä kerrallaan kun kuitenkin pakertelemme, niin toukokuun alkuun mennessä pitäisi olla suurinpiirtein valmista.
Sen jälkeen, kun marraskuun lopulla vietimme häitämme Heinolassa, olemme rampanneet aika tehokkaasti nelostietä eri suuntiin. On oltu Mikkelin-mökillä rauhoittumassa häähumun jälkeen, ja Heinolassa viettämässä joulua ja hanimuunia. Noin kahden kuukauden aikana olemme viettäneet kotosalla yhden (!) lauantaipäivän ja kaksi sunnuntaita, mitkä luvut kertovat reissaamisen määrästä kaiken. Nyt tuntuukin ihanalta, kun yhteinen kotiarkielämä on alkanut vaimoni koulun alkamisen myötä.
Nyt, kun olemme ruvenneet huushollia pyörittämään, ovat myös tulevaisuudensuunnitelmat tulleet enemmän ajatuksiin. Olen aikaisemmin todetun mukaan ollut paussilla koulusta työn sekä hääjärjestelyjen vuoksi. Nyt onkin aika alkaa miettimään, mihin suuntaan sitä lähtisi etenemään työasioiden suhteen. Totuus on joka tapauksessa se, että puolisoista edes toisen pitää olla alati töissä, jotta talous pysyy hallussa. Tällä hetkellä se olen minä, niin kauan kuin vaimoni opiskelut jatkuvat. Toki siihen tähdätään, että kummallakin olisi aikanaan vakituinen työpaikka. Nyt onkin aika selvitellä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Oppisopimuskoulutus on ollut vahvimmin mielessä, mutta alan valinnan suhteen lyö tyhjää. Mikä tuntuu hyvältä? Kuinka voin parhaiten palvella lähimmäistäni? Minkälaisissa taidoissa minulla on parhaimmat kehittymismahdollisuudet? Tämänkaltaisia kysymyksiä on herännyt. Luova rakennustyö tuntuu suotuisalta näiden asioiden pohtimiseen, ja joitakin ajatuksia onkin herännyt juuri kyseisen alan suhteen. Katsotaan, sanoi lääkäri.
Lopuksi toivotan jokaiselle hyvää ja oppimisentäyteistä kevättalvea. Päivät käyvät koko ajan valoisammiksi ja lintujen laulukin sitä myötä vahvistuu. Se tuo kummasti taas toivoa kesän odotukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti